Taideyhdistys KuumArt ry

Levoton mieli

Eija Kalavainen ja Virpi Lehtonen – maalauksia ja veistoksia

Vuoropuhelua

Galleria Allissa on kahden taiteilijan töitä, veistoksia ja maalauksia. Mikä on teosten yhteinen nimittäjä? Äkkinäiseltä katsannoltaan vaikuttaisivat olevan lähtökohdiltaan, ilmaisultaan ja ilmiasultaan varsin erilaisia, mutta eivät aivan. Eija Kalavaisen veistokset, vai pitäisikö sanoa installaatiot, ovat vertauskuvallisuudessaan avoimia monenlaisille tulkinnoille. Teos nimeltä Suoja muodostuu kukkaseppeleestä, josta laskeutuu alas valkoinen harso. Väistämättä ensimmäinen mieleen tuleva asia on morsian, huntu – suoja katseilta, mutta myös niin arkinen asia kuin hyttysverkko, suoja hyönteisiä vastaan. Mutta entä viittaus häihin, hunnun sisällä ei ole mitään -onko häät peruttu, eikö morsianta löydy?

Eija Kalavainen, Suoja

Virpi Lehtosen ilmaisuväline on maalaus. Hän kirjoittaa itse teostensa lähtökohdista mm. seuraavaa: Taide pyrkii katsojansa kanssa vuoropuheluun. Liiallinen kiire estää teoksen ääreen pysähtymisen. Hiljennä vauhtia ja katso: voit yllättyä, mitä teoksella on kerrottavanaan. Maalauksen katseluun syventymien ei loppujen lopuksi ole pysähtyneisyyttä vaan vuoropuhelua.

Lehtosella on takanaan mittavan laajat taiteen teoreettiset sekä käytännön opinnot. On kiinnostava leikki tarkastella Lehtosen teoksia vuoropuheluna taidehistorian kanssa.  Onko sitä, vaikka kaukaakin haettuna? Menneisyyden vartija-maalauksesta, joka esittää mustaa koiraa makaamassa sfinksimäisenä siluettina, voisi löytää yhtymäkohdan edesmenneen suomalaisen nykytaiteilijan Leena Luostarisen uusekspressiivisiin kissaeläinkuviin. Teos nimeltä Juhlat, jossa kaksi tympiintyneen näköistä nuorta naista istuu vieritysten, tuo kaukaisesti mieleen brittiläisen valokuvataiteilijan Martin Parrin kuvat vapaa-ajan vietosta rannalla tai juhlatilaisuuksista, missä kenelläkään ei ole hauskaa. Herkullista kakunpalaa esittävä maalaus tuo väistämättä mieleen POP-taiteen. Nykykäsityksen mukaan teokset viittaavat itsensä ulkopuolelle, ja Jokainen katsojan rakentaa teoksista oman merkityksensä ja oman tarinansa.

Virpi Lehtosen kuvissa on sisällön monimerkityksellisyydellä keskeinen rooli. Kuvia on helppo lukea niiden tietoisen rennosti maalatun esittävyyden ansiosta, teokset saavat katsojan pysähtymään. Tragikomiikkaa löytyy maalauksesta Nudistin hautajaiset,jossa iltahämärissä, unenomaiseen kesämaisemaan, on kerääntynyt joukko alastomia ihmisiä hautaamaan läheistään.

Virpi Lehtosen persoonaan ja taiteeseen voi voi tutustua myös täällä: Taiteilijan kotisivu

Näyttely on kokonaisuutena kiinnostava, suosittelen pientä hiljaista pysähdystä Allin Galleriassa.

Teksti. Marja Rosti