Taideyhdistys KuumArt ry

Tuusulan Taiteiden Yö 2013

Tuusulan Taiteiden Yötä NAUTI, EDESS’ HETKI vietettiin Rantatiellä ja Kirkkotiellä 9.8.2013. KuumArt ry osallistui tapahtumaan Vanhalla Kunnantalolla, jonka aulaan ripustettiin taidenäyttely. Näyttelyvieraat saivat kirjoittaa esillä olevista teoksista ajatuksiaan ja tarinoita. Joitakin parhaimpia tekstejä julkaistaan mm. KuumArtin verkkosivuilla (alla). Kaikkien kirjoittajien kesken arvottiin kolme lahjakorttia askartelu- ja taidetarvikeliikkeeseen.

Arvonnan voittajat:
1. Riikka Leinonen, 50€
2. Matti Bröms, 30€
3. Ulla-Riitta Mankki, 20€

Näyttelyssä teokset oli ainoastaan numeroitu. Teostietoja ei ollut esillä. Mukana oli viiden taiteilijan maalauksia:
Carita Zittling, Nina Wiskari, Marja Westrén-Doll, Tuula Siltasari ja Terhi Hulkko.

_________

tekijä: Marja Westrén-Doll

tekijä: Marja Westrén-Doll

”Syksyisiä lehtiä värikylvyssä, pikkulehdet emolehden suojassa.” – Johanna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

tekijä: Tuula Siltasari

tekijä: Tuula Siltasari

_________

”Olipa kerran mamma ja pappa, jotka menivät uimaan ja rentoutuivat keltaisen pyyhkeen peittämällä aurinkotuolilla.” – Josefina Taskula 6v.

_________

”Ja Martti miettii: ’On muuten tosi kuuma. Pitäis varmaan taas laittaa sitä aurinkorasvaa. Tai jos mentäiskin jo syömään.  ’Sanoo Tertulle: ’Joko lähettäis baariin? Eilen ehti se läskisoosi loppua. Enää mä niitä mustekaloja en kyllä ota.’  Terttu nyökkää ja ottaa maasta Marimekko-kassinsa. Sandaalit läpsyen he lähtevät altaalta. Aina kunnon ruoka helteen hakkaa.” – Suvi ja Liisa Oksanen

 

tekijä: Nina Wiskari

tekijä: Nina Wiskari

_________

”Päivä on ollut helteinen, kaapu painaa harteita. Vaikka on kesä, silti elämän tuska näkyy olemuksessa. Valoa on näkyvissä kaikesta huolimatta. Iloinen vuohi tuo valon ja madonnan kasvot taustalla toivon.” – Hannele Nurminen

_________

”Rajalla istun, pimeästä muurin sisältä ulos aurinkoon, hunnun alta avoimin kasvoin astun nuoruudesta kohti kypsää naiseutta ja kuljen kevein askelin kuin kaunis vuohi, tummissa vaatteissani.” – Anitta

 

 

 

tekijä: Tuula Siltasari

tekijä: Tuula Siltasari

_________

”Matkalla seikkaillen, ei tiedä mitä ihmeellistä seuraavaksi. Se se on jotakin! Höyryä vai jäätä, se ylös vie.” – Jukka Pihlainen

_________

”Bussi menee, myrskyn näköstä taivasta. Menossa ehkäpä sairaalaan. Joo, se onkin ambulanssi. Tyttö on, kaatuu pyörällä ja loukannut jalkansa. Paranee parin kk:n päästä.” – Eeva 6v.

_________

”Sisareni perhe muutti kaksi vuotta sitten Jordaniaan. Tästä teoksesta tulee mieleeni matkamme heille. He ovat siellä töissä paikallisia köyhiä kyliä ja niiden naisia/lapsia auttavassa projektissa. Saimme matkallamme nähdä maan kaksi eri puolta: köyhyyden ja peduiinien elämää sekä pääkaupungin rikkauden hienot kaupunkikeskukset ja hotellit+talot.     Matkallamme menimme pääkaupungista Amanista rantakaupunkiin Agabaan King Highwaytä pitkin ja tämä teos muistutti siitä reissusta. – Ja siitä, miten kuiva maa herää sateen jälkeen keväällä hetkeksi vihertämään ja pian taas on rutikuiva kuumuuden kourissa.     Pisti nöyräksi, kun näki sen maan nurjan puolen, jossa silti elää ja on onnellisia ihmisiä. Ottakaamme oppia huonommissa oloissa asuvista/elävistä, silti onnellisista ihmisistä. Vähemmälläkin pärjää!” – Marjo Hangasluoma

 

tekijä: Carita Zittling

tekijä: Carita Zittling

tekijä: Carita Zittling

_________

”Olen mukanasi. Vielä kerran löydän yhteyden.  Värien ja pinnan luoma jännitteinen pinta.  Ja kuulen laulun.  Ainutlaatuinen tunnelma.” – Rauha S. Pulliainen

 

 

tekijä: Tuula Siltasari

tekijä: Tuula Siltasari

_________

”Työtä katsellessa tulee hyvä olo: kaunis pehmeä pumpuliusva näyttää pehmeältä ja tuo jotenkin hassusti turvallisuudentunnetta. :)” – Kaisa Kuoppala

_________

”Pehmeää pumpulia, johon kietoutua, vai pilven hattaraa, joka läpäisi jättisuuren niitin. Pato, jossa kuohuaa se sama niitti, joka putosi taivaan pilvestä. Rautatangoksi muuttui ja voimallaan ohjasi kuohut oikeaan uomaan.” – Suvi

_________

” Lenkki sinne, lenkki tänne. Mistä minne – niinpä niin?  Sumu peittää mustat menneet. Uusi lenkki – valon suuntaanperään juoksen – intohimolla ryntään.  Siitä kun kiinni saan, pysähdyn ja hengitän.  Lenkkini suuntaan aurinkoon! Nautin, nautin, rakastan ja nautin!” – Maire Niemi-Saari

 

tekijä: Terhi Hulkko

tekijä: Terhi Hulkko

_________

”Haitula oli irronnut suokasvien joukosta. Se lennähti puroon, joka virtasi ja virtasi. Vesi oli kylmää ja kirkasta. Haitula pyöri virran mukana ja kuunteli veden mulahtelua pohjakiviä vasten.     Syksy eteni. Luonto hiljeni vastaanottamaan talvea. Jääriite tarttui haitulan hienoihin säikeisiin ja sai sen kimaltelemaan.     Haitula törmäsi kaljuun Neiti Juureen. ’Voin lämmittää sinua ja ruveta sinulle hiuksiksi’, ehdotti Haitula, ’vastalahjaksi haluan ystävyytesi.’ ’Oi, olen niin yksinäinen!’ huudahti Neiti Juuri. ’Olen aina haaveillut sydänystävästä, ja sinä tulit elämääni!’     He kietoutuivat toisiinsa ja kertoivat salaisuuksia, kunnes vesi jäätyi talven tullessa. Sen myötä he vaipuivat horteeseen.” – Ulla-Riitta Mankki

 

tekijä: Tuula Siltasari

tekijä: Tuula Siltasari

_________

”Mona Lisa joogaa

 

Mona Lisa kyllästyi ikuiseen hymyilyyn ja paikallaoloon. Hän päätti hypätä taulusta ulos ja aloittaa oman anonyymin elämän.   Ensiharrastuksekseen hän valitsi joogan. Yllätyksekseen hän huomasi olevansa aika notkea, vaikka oli vain istunut paikallaan vuosisatoja.   Summa summarum: liikunnan aloittaminen kannattaa aina, vanhanakin. Tosin Mona Lisa on ikinuori. :)” – nimetön

 

 

 

 

tekijä: Tuula Siltasari

tekijä: Tuula Siltasari

_________

”Saavuin aamulla autioon kaupunkiin. En ollut yksin. Aamuaurinko oli seuranani. Sen lämmin hehku ja kadun turvallinen syli antoivat uutta toivoa.” – Maarit Tuomainen

_________

”Valoa tunnelin päässä. Tunneli on pimeä, mut valo odottaa yksinäistä kulkijaa.” – Matti Bröms

_________

”Ruostekaupunki

Hän oli kulkenut pitkään ohi tuulen tuivertamien dyynien. Hiekkaa oli hänen silmissään, korvissaan, kurkussaan; vesileilissä loiskui enää muutama kulaus. Ilta sai hänet värisemään hiestä märissä vaatteissa, ja uupumus poltteli hänen jalkojaan. Hän jatkoi kuitenkin taivallustaan valittamatta, pelkäämättä; hän tiesi sydämessään matkan päättyvän pian, jaksoi uskoa, että jossakin oli vielä toivoa elämästä.     Hän näki sen viimein, korkeimman dyynin laelta. Kaupunki siinsi tasangolla, tummia, teräviä hahmoja vasten taivaanrannan kultaa. Hänen askeleensa nopeutuivat. Ilo pomppaili hänen sydämessään kuin tervetuliaisparaatin rummut. Viimeinkin ihmisiä, viimeinkin suojaa; viimeinkin jotakin, mikä ei ollut hajonnut tomuksi.     Ensimmäiset talot tuijottivat häntä tyhjin ikkunoin. Hiekka oli kasaantunut niitä vasten, eikä missään näkynyt jalanjälkiä. Vielä hän ei lannistunut. Esikaupunkialuetta, hän mietti. Selviytyjät olisivat syvemmällä kaupungissa.     Hän kiipesi yli rautaisen portin, joka oli ruostunut kiinni; punaista tomua tarttui hänen hikisiin kouriinsa sillankaiteesta. Hapristuneet portaat hajosivat hänen askeltensa alla. Hän kaatui polvilleen, mutta kompuroi sitten takaisin pystyyn. Yhä hän jaksoi toivoa – tuo tunne oli pitänyt hänet hengissä tähänkin asti kuin ankkurin rautainen kettinki; hän ei aikonut päästää irti.     Aurinko painui rakennusten taa, kun hän saapui pääkadulle. Mistään ei kuulunut hiiskahdustakaan. Rakennukset ammottivat tyhjyyttään kuin autiomaahan haaksirikkoutuneet laivat. Hän tutki ikkunoita katseellaan, toivoi näkevänsä jossain liikkeen vilauksen.     Yö tuli. Hänen täytyi myöntää olevansa yksin. Seuraavana päivänä hän etsisi vettä ja jatkaisi matkaa: niin hän aina teki. Hän pitäisi kiinni kettingistään eikä antaisi ruosteen turmella sitäkin; se ei koskaan pääsisi muuttumaan tomuksi.” – Riikka Leinonen